Säälittävien 5h yöunien jälkeen oli kieltämättä hieman tuskallista nousta ylös sängystä, mutta onneksi aamun pelasti tuo ihana yksi plus aste joka mittarissa näkyi, tätä lisää lisää lisää! Ihana oli heittää kirpparilta löydetty viitta päälle, jota en ehtiny syksyllä juuri käyttää. Eilinen ilta venyi vähän turhan pitkäksi yliopistohakemuksia viimeistellässä, joten päätin suosiolla jättää aamun äikän tunnin välistä(koulua jäljellä enää 2viikkoo, joten tässä näyte ahkeruudestani. Meinaa uv lupaukset unohtua...) ja lampsin kouluun vasta yhdeksitoista. Koko päivän tärkein tehtävä oli käydä juttelemassa rehtorin kanssa suosituskirjeestä, mutta uusi yritys huomenna sillä tehtävä epäonnistui ollessani liian myöhään liikkellä. Tyypillistä... Hurjan 2h kestäneen koulupäiväni jälkeen ehdin onneks vielä nauttia ihanasta säästä ja innostuin harjoittelemaan uuden kamerani käyttöä(pitkä matka vielä edessä, oon nimittäin suhteellisen hukassa noiden toimintojen kanssa.)!!
En ookkaan vielä ehtiny mainitsemaan, että olen melkoisen intohimoinen kokkaaja tuon syömisen lisäksi! Lihaton-tammikuu on vähän hankaloittanu mun ruoanlaitoo, mutta haasteet on aina tervetulleita. Iskä oli ihanasti yllättäny mut käymällä kaupassa josta se toi sitruunamarinoituja kirjolohisuikaleita(NAM), jotka tietysti oli -30%. Oon tunnettu(kavereideni yleinen naurunaihe) mun kilohinta ja alennusruoka intoiluista, mutta hei jos halvemmalla saa niin mikäs siinä! Mutta joka tapauksessa mitä mun ruoanlaittoon tulee, niin en pahemmin tykkään resepteistä, tai no sanotaanko että en jaksa seurata niitä, joten useimmiten vaan heitän kaapeista sekalaisia aineksia yhteen ja luon mestariteoksia. Kokkailin sit lohipastaa jonka lisäks höyrytin parsakaalia. Kastikkeeseen pistin sipulia, purjoa, herkkusieniä, maitoa(ei ollut kermaa, eikä se kyllä haitannut, tuli kevyempää!), sitruunamehua, sitruunapippuria ja sipulijauhetta. Ennen syöntiä lisäsin annoksen päälle hieman fetaa ja parmesanjuusto ja hyvää oli!
Nyt lähen tutustumaan psykologian ihmeelliseen maailmaan(tv:n ääreen), jotta ei homma menis taas ihan itkuks kun yo-tulokset viimein keväällä saapuu. Loppuun kuva Jirkan kunniaks kun se rakastaa mun ryppystä naamaa, jota sillä on jo varmasti nyt ikävä.
1 kommentti:
Voi ei, rypistyksestäsi jäi minullekin varmasti pysyviä hymyjuonteita!
Lähetä kommentti