Viimosia hetkiä

Perinteisesti kuvia illanvietosta tulossa... Onneksi alkaa tulla vaihtelua kun pääsen reissuun 8h päästä jee!

Pojat vei mut eilen syömään kiitoksena kun oon ollu niiden äitinä täällä, ja myös anteeks pyyntönä kun ne on rasittanu mun pääkoppaa viime aikoina vähän turhankin paljon. Oli niillä salainen motiivikin... Parin tunnin aterioinnin ajan tuli joka viides minuutti vihjailuja siitä miten kiva ois lähteä illalla ulos. Sanoin että katsellaan. Kotona mua odotti viinipullo jonka pojat oli yrittäny paketoidakkin(muovipussilla). No lupauduin sitten lähteä V:hen sillä ehdolla että saisivat suostuteltua Tammi:n mukaan, mutta pojat olivat jälleen askeleen edellä ja homma oli jo hoidettu.

Kääpiö ja jättiläinen.

Joelin ja Montyn pituusero on aika jäätävä.
Monty muuttaa myös ensi vuonna asumaan meidän kanssa meidän uuteen lukaaliin.

Mamman riiviöt<3

Pojat oli sitä mieltä että tosimiehet juo suoraan pullosta.. Fiksua.

Mutta tosiaan 8h päästä istun bussissa matkalla Heathrow:n lentokenttää josta lennän Chicagon kautta Lansingiin, Michiganiin. Pakkailut on yhä kesken ja huone on melkoisessa kunnossa. Ongelmana on vaa'an puuttuminen, joten mulla ei ole hajuakaan miten paljon laukut painaa. Yritin tänään juoksennella kaupungilla etsien tuliaisia, mutta aika suklaapainoitteiseksi tuo homma meni. Torille ostin jonkun rätin vietäväksi mutta siinä se aikalailla. Noh minä itse olen paras tuliainen mitä voin sinne viedä!

Mutta nyt jatkan pakkailuja ja valmisteluita! Palataan varmaan USA:n puolella ensi kerran!