Oon ollu pari päivää aika hiljaa täällä. Töitä on ollu ja kipeänäkin oon ainakin puoliksi jos niin voi sanoa. Uhkaavasti lähenevä Englantiin lähtö stressaa enemmän kun laki sallii, enkä tunnu saavan mitään aikaseksi. Lentoliput, tuet, lainat, "asunto" jne hoidettu ja jälellä enää pikku juttujen hoitelua kuten bussiliput ja pakkailut. Sunnuntaina mulla on vika työvuoro, ja ensi viikon aionkin omistaa lähtövalmisteluille ja ystävien näkemiselle. Tän viikon käyn töissä ja yritän parantua, saikkua en halua. En ole vielä oikein ees ehtinyt iloita lähdöstä koska oon niin paniikissa. Ihana päästä taas alottamaan alusta uudessa paikassa ja opiskelukin jopa kiinnostaa, mutta jotenkin vaan pelottaa ihan kaikki, vaikka tämä ei olekkaan eka kerta kun moiseen seikkailuun lähdetään. Ehkä mä tästä nyt skarppailisin ja rupeisin pikku hiljaa intoilemaankin. Voisinpa vaikka loppu viikosta kertoilla vähän enemmän lähdöstä, iloisemmin ainakin!
Tänään mulla oli vapaapäivä. Se meni suurimmaksi osaksi papereita läpikäydessä, köhiessä ja stressatessa. Töissäkin kävin jelppimässä ja kirpparille vein taas tavaraa. Kävelylenkinkin heitin flunssasta huolimatta ja pirautin Jenkkeihin sydänsuruista kärsivälle ystävälleni. Harmitti kun en puhelimitse pahemmin pystynyt auttamaan, kun mielelläni olisin ollut siellä tukena ja halauksia jakamassa. Nämä ne on näitä kaksoiselämän huonoja puolia, onneksi niitä on kuitenkin hävemmän kun hyviä. Jirkankin kanssa tuli vietettyä pieni hetki alkuillasta El Maco kanapurilaisten parissa Saaristokadulla istuskellessa. Tässä siis päivän kohokohta, surullista. Joskus on näitäkin päiviä.
Syksyn tulokin harmittaa. Päivällä oli lämmin ja illalla oli nahkatakissakin kylmä, en tykkää. Huomenna on parempi päivä, päätin sen äsken :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti