Nytkö sitä ollaan sitteen viisaimmillaan, ja alamäkeä vain edessä tästä lähin? Oli miten oli, kävin eilen vastaanottamassa kauan odotetun lippikseni ja päivä oli mitä mahtavin. Lakitus sujui hyvin, vaikka 2,5h tilaisuus oli mielestäni vähän turhan pitkä, varsinkin kun meinasin purskahtaa jostain syystä itkuun joka viides minuutti. Sain kuitenkin koko päivän pidäteltyä kyyneliä, tai ainakin aamu viiteen asti, jolloin saavuin kotiin. Äiti oli jättänyt minulle vielä oman lahjansa huoneeseeni ja päästin viimein itkuvesiputouksen valloilleen. Onnen kyyneliä kuitenkin. Juhlatkin menivät oikein mainiosti, vaikka en hirveästi viihdykkään kaiken huomion keskipisteenä. Illaksi suuntasin ystäväni juhliin, josta matka jatkui vielä muutamaan kuppilaankin. Mutta pidemmittä puheitta tässä ensimmäinen läjä kuvia eiliseltä ja lisää tulossa varsinkin iltamenoista kunhan ehdin metsästää niitä muilta.
Nyt unille, sillä huomenna minulla alkaa kaamea 50h työviikko.
2 kommenttia:
maceet juhlat!
Sanoppas muuta! :)
Lähetä kommentti