Vihdoin ja viimein ollaan Suomessa, ja koti Kuopiossa. Matka ei tällä kertaa sujunut aivan ongelmitta ja viivästystä tuli. Matkaan lähdin maanantai aamupäivällä, kun hurautettiin autolla Torin ja Scottin kanssa Grand Rapidsiin, josta lensin Chicagoon. Isommassa laukussa oli melkein 10kg ylipainoa, ja käsimatkatavaraksi suunniteltu laukku joutui myös ruumaan kokonsa ja painonsa vuoksi. Mukava rouva tiskillä ei kuitenkaan ottanut ylipainoisesta laukusta maksua, mutta maksoin 60$ ylimääräisen laukun laitosta ruumaan. Huokaisin tässä vaiheessa helpotuksesta, sillä en millään olisi jaksanut raahata kyseistä laukkua kentällä lihaksien ollessa niin kipeät sunnuntaista. Minua kehotettiin olemaan nopea koneen vaihdon kanssa Chicagossa, sillä American Airlinesilla on vain yksi lento päivittäin Chicagosta Helsinkiin, ja vaihtoaikaa minulla oli vain tunti. Ensimmäisen koneen laskeuduttua suuntasin suoraan portille odottelemaan lentoani. Jo ennen koneeseen pääsyä huomasin, että kaikki ei sujunut sillä check-in aloitettiin 15min myöhässä ja koneeseen päästessä oltiin jo puolituntia myöhässä lähdöstä. Pian kapteeni kuuluttikin, että navigointijärjestelmän kanssa oli ongelmia joita korjataan parhaillaan ja matkaan päästään pian. Itse nukahdin siinä vaiheessa rättiväsyneesä, ja heräsin seuraavan kerran tuntia myöhemmin kun viimein oltiin kiitoradalla ja pian ilmassa. Nukahdin taas onnellisena matkaan lähdöstä. 1-2h kuluttua heräsin jälleen kuulutukseen, jossa kapteeni ilmoitti navigointijärjestelmän pettäneen jälleen ja että käännymme takaisin Chicagoon sillä Atlantin yli ei saa lentää. Tässä vaiheessa taisimme olla jossain Kanadan yllä, ja kuulutus ei tosiaan ilahduttanut minua. Takaisin siis kentälle istumaan. Lentoyhtiö yritti löytää meille tunnin ajan uutta konetta kunnes ilmoittivat, että no can do ja uudet lennot kaikille. Monet kanssamatkustajani suuntasivat suoraan takaisin mistä olivat tulleet, sillä lentoja ei ollut ollenkaan sille päivälle, ja hyvin rajoitetusti tiistaillekkin. Vieressäni istunut mies oli matkalla St.Louisista Varsovaan kokoukseen, jonne hän ei koskaan päässyt. Itse lampsin lentoyhtiön tiskille ajatuksella, että lähettäkää minut takaisin Michiganiin kiitos ja uudella lennolla ei ole kiirettä. Neiti tiskillä kuitenkin ilmoitti, että olen yksi muutamista joille on onnistuttu varaamaan paikat tiistain samaiseen lentoon, sillä olen alle 21. Minut lähetettiin yöpymään Hilton Hotelliin joka sijaitsee kentällä, ja kouraan iskettiin kasa ruokaseteleitä hotellilla ja lentokentällä käytettäviksi.
Joten...
Yövyin ihanassa hotellihuoneessa Hiltonin ylimmässä kerroksessa.
Kävin kolmen ruokalajin illallisella hotellin ravintolassa lentoyhtiön piikkiin. Hieman orpo olo tuolla tosin tuli... Shorseissa ja topissa en näyttänyt aivan kuuluvani joukkoon. Ruoka oli tosin täydellistä.
Illallisen jälkeen kävin kylvyssä ja katselin telkkaria niin kaua että uni tuli.
Aamulla suuntasin kymmenen nurkilla hotellin aamiaiselle ja olin taivaassa. Nam! Kello 12 luovutin huoneeni ja suuntasin takaisin kentälle, jossa kulutin omaisuuden käyttämällä ylihinnoitettua nettikonetta. Kävin vielä ennen koneeseen lähtöä lounaalla kentällä, jonka myös lentoyhtiö tarjosi. Viimein matkaan pääsin Chicagon aikaan 15.35 ja Suomessa oli eilen 8.40. Siitä sitten toivomaan, että laukut oli selvinnyt samalla lennolla Suomeen. Laukut saatuani toivoin suuresti, että ne olisivat jääneet sinne... Lihakset yhä kipeinä sunnuntaista raahasin lähemmäs 60kg edestä tavaraa bussiin, ruokakauppaan ja viimein junaan kohti Kuopiota.
Kyllä se ruisleipä taas maistui taivaalliselta. Viimein olin kotona eilen neljän aikoihin ja tuntui hyvältä. Ikävä on jo takaisin, ja jostain syystä tällä kertaa hyvästely oli yllättävän rankkaa. Onneksi aina pääsee takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti