Terveppä taasen!
Täällä yksi hytisevä kalikka... Omaan makuun nyt alkaa olla jo pikkasen liian kylmä. Hytisen vieläkin vaikka 10 minuutin ulkona kävelemisestä on jo kaksi tuntia aikaa ja villasukat sun muut lämpövermeet on päällä. Ja minä olen peiton alla!
Tällaisia maisemia Jyväskylässä. Lumi on mielestäni positiivinen asia pakollisessa pahassa eli talvessa. Se kirkastaa kovin päiviä, jolloin aurinko on lähes tuntematon käsite.
Teimme kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kaveriporukalla eräretken Laajavuoren suuntaan. Meitä oli yhteensä 9 innokasta ja retken toteutumisesta yllättynyttä tyyppiä. Jo useamman kuukauden, okei yli puolen vuoden ajan, sunnuntait on mennyt yleensä hiukan erilaisissa fiiliksissä.
Kävelimme ensin noin neljän kilometrin matkan keskustasta Laajavuoreen. Aluuelta löytyy mm. laskettelukeskus, hiihtoladut ja kylpylä. Me olimme halukkaita löytämään laavun, jossa voisimme paistaa makkaraa!
Pienen harhailun jälkeen löysimme melko kämäsen laavun ja pojat saivat nuotion syttymään. Aivan huikeata. Ei ole turhia miehiä nämä tämän päivän jolpitkaan vaikka niin usein nykynuorista puhutaan. Makkarat tikkuun ja ai kun ne maistuivatkin hyvältä!
Tämä viimeinen kuva on jo eri maisemista, matkalta yliopistolle mutta teemana edelleen talvi. Enemmän pitäisi hyödyntää talven luomia mahdollisuuksia ja haastaa itse itseäänkin välillä epämukavuusalueelle, minulle se tarkoittaa kylmää.
Jätin tänään iltariennot sen vuoksi väliin, etten halunnut lähteä ulos taapertamaan. Onko kyse huonosti pukeutumisesta vai mistä? Ehkä mukavuudenhalusta eniten. Ja oli tämä järkeväkin ratkaisu, koska huomenna on töitä ja koulujuttuja pitäisi myös saada tehtyä alta pois.
Nyt keittämään teetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti