Tällä hetkellä olen suru puserossa matkalla Tampereelle, josta matka jatkuu Lontoon kautta Bournemouthiin. En olisi vielä yhtään valmis lähtemään takaisin ja ensimmäinen tunti junamatkasta menikin kyynelehtiessä. No mieli parani hieman kun katselin jo marras/lokakuulle alustavasti lentoja pientä Suomi-visiittiä varten ja ilokseni lennot Tampereelle ja Turkuun ovat vain 40-60€ edestakaisin, eli viikonloppureissu tulee varmaankin syksyllä tehtyä Suomeen. Olo paranee varmasti vielä enemmän siinä vaiheessa kun perille nyt pääsen, mutta tämä matkustaminen on aina vaan niin raskasta, ja tällä kertaa koko homma tuntuu jotenkin aivan ylipääsemättömän vaikealta. Piristyksenä onneksi kokeisiin lukemista...
Mutta palataan hetkeksi lauantaihin, jolloin juhlistimme taas kertaalleen Jirkan yliopistosta valmistumista sukulaisten ja Jirkan ystävien kanssa. Juhlapaikkana toimi meidän mökkeröinen, jossa olin myös edellisenä viikonloppuna, silloin tosin omine kavereineni, mutta siitä lisää toiste. Jirkan kemut menivät kivasti ja sääkin oli yllättävän kesäinen. Syötyä tuli ihan liikaa, nimittäin mulle maistuu aina oikein hyvin voileipäkakut sun muut juhlaherkut.
Mellikin oli Kuopio vierailulla ja toivoen löytää piakkoin aikaa kuulumistensa päivittelyyn täällä suunnalla. Sisko-rakas on reissaillut paljon kesällä, vaikka ei minnekkään kovinkaan kauas, mutta tuntuu että on ollut koko ajan liikkeellä. Oli myös varannut syksylle lennot Japaniin? Minä olen erittäin kateellinen, nimittäin pieni lomareissu tekisi oikein hyvää! Katselinkin vähän lentoja, josko syyskuun aikana kävisin ihan itsekseni jossain leputtamassa aivojani kun luennotkaan eivät ala vasta kun lokakuussa.
Ostin perjantaina uuden hamosen hennesiltä kun en keksinyt mitään juhlavaatetta. Siihen yhdistin vanhan pitsipaitani, jonka olen äidille lahjoittanut. Asu vaihtui kyllä melko nopeasti mökkivaatteisiin kun muodollisuudet oli ohi.
Nyt jatkan opiskelua ja matkaani kohti Englantia.
On se oikeasti ihana mennä takaisin, mutta koskaan ei vaan ole kiva lähteä...
